Huispauksessa se joukkue, joka nappaa siepin saa sataviisikymmentä pistettä ja päättää pelin. [1] Sataviisikymmentä pistettä on niin naurettavan suuri määrä, että maalien tekeminen menettää järkensä. Kaikki resurssit tulisi käyttää siepin nappaamiseen. Sieppisääntö tekee huispauksesta vähemmän mielenkiintoisempaa katsottavaa. Yleisöä kiinnostaa vain se saako Harry Potter siepin kiinni vai ei.

Usein politiikan keskusteluissa törmään samankaltaiseen sääntöön. Viisastelija voi käyttää tiettyjä temppuja, joista yleisö palkitsee hänet sadalla viidelläkymmenellä pisteellä. Kikka myös aina lopettaa keskustelun.

Esimerkiksi jos Juho ja Jenni väittelevät siitä, että saako ruuhka-aikaan junassa mässäillä eväitä. Juho voi sanoa, että junassa syöminen ei ole laitonta. Juho siis rivien välistä väittää, että hänen etiikkansa on täysin Suomen lain mukaista. Mitä Jenni voi siihen sanoa? Keskustelu on ohi. Juho sai kaikki pisteet.

Ainoastaan jos Juho ei aidosti olekaan sitä mieltä, että Suomen laki kuvaa hänen moraalin tajuaan, voi Jenni jatkaa keskustelua. Jenni voi silloin sanoa, että junassa syömisen laillisuudella ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä löytävätkö he yhteisen etiikan säännön, joka vastaisi kysymykseen. Tähän lopputulokseen voidaan päästä vain jos Juhon aikaisempi väittämä oli pelkkä vahinko tai epärehellinen kikka. Saako Jenni sotkun selvittämisestä  tasoittavan sataviisikymmentä pistettä? Tuskin.

Juho voi jatkaa viisasteluaan ja käyttää toista kikkaa. Hän voi kysyä Jenniltä, että pitäisikö junassa syövän sitten kuolla nälkään. Juho siis väittää, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: joko eväiden syöminen ruuhka-aikaan junassa on täysin oikein tai matkustajan on kuoltava nälkään. Jennin on hyväksyttävä tuhansien ihmisten epäsuora murhaaminen, jos hän haluaa jatkaa keskustelua. Tai sitten Juho ei tarkoittanut sanomaansa. Annetaan Juholle vielä kerran anteeksi. Harmi, että Jenni on nyt kolmesataa pistettä jäljessä.

Viimeiseksi Juho pohtii mitä syöminen edes tarkoittaa. Voihan purukumia pureskella junassa. Missä meneekään raja purukumin ja seitsemästä ruokalajista koostuvan  aterian välillä? Jenni ei voi sitä rajaa vetää, joten vastausta keskusteluun ei ole. On aika siis vaihtaa aihetta. Vai tarviiko Jennin erotella hiekkahiput toisistaan? Riittäisikö Juholle maalaisjärkeen vetoava erotus? Voi olla, että Juholla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan.

Onneksi lähes aina viisastelijat käyttävät kikkojaan vahingossa. Näin kävi Helsingin Sanomien Salla Vuorikoskelle. [2] Keskustelu syttyi kun marraskuussa joukko ulkoministeriön henkilökuntaa suuttui Suomen päätökselle jättäytyä äänestämättä Palestiinan ja Israelin välisen tulitauon puolesta. [3] Kuultuaan uutisen he kirjoittivat kirjeen pomolleen Elina Valtoselle. [4] Kirjeessään he vaativat Suomea kannattamaan tulitaukoa. Heidän suuttumuksesta taas pillastuivat politiikan seuraajat. Perinteen mukaan virkamiehet eivät hyväksikäytä asemaansa aktivismiin. Samalla tavalla kuin äiti kieltää politiikasta puhumisen ruokapöydässä, perinteiden mies murahtaa kun politiikkaa harjoitetaan toimitustehtävässä. Ei ihme siis, että Elina Valtonen rypisti kulmiaan kirjeen saatuaan. Uuden mantran mukaan hän joutuisi ensin vääntämään politiikkaa vaalikampanjassaan, sitten hallitusneuvottelussa, sen jälkeen valiokunnassa, vielä eduskunnassa ja lopuksi kesäharjoittelijan kanssa konferenssihuoneessa. Toisaalta demokratia toimii sitä paremmin mitä enemmän sen harjoittajia on. Tätä ongelmaa Uutisraportin väki lähti puimaan, mutta keskustelu töksähti viisasteluun.

Ensimmäiset kaksi kikkaa ovat seuraavassa transkriptiossa:

[00:09.29] Salla Vuorikoski:	Ja sitten mitä tulee virkamiesten sananvapauteen, itse asiassa Suomessahan on perinteisesti ja oikeuskäytännössä on ajateltu, että virkamiehillä on itse asiassa laajempi sananvapaus, kun yksityisellä sektorilla työskentelevillä ihmisillä. Eli jos-
Marko Junkkari:	Onko näin?
Salla Vuorikoski:	On, on kyllä.
Marko Junkkari:	Vai päästäänkö taas oikomaan?
Salla Vuorikoski:	Ei päästä oikomaan seuraavassa lähetyksessä
Anna Keski-Heikkilä:	No mitä se tarkoittaa?
Salla Vuorikoski:	No se tarkoittaa sitä, että ajatellaan, että virkamiesten pitää pystyä voida osallistua yleiseen keskusteluun. Esimerkiksi tuoda epäkohtia esiin ja tuoda omia näkemyksiä ja mielipiteitä esiin, koska niillä voi olla arvoa yhteiskunnallisen keskustelun kannalta. Sitten ehkä yksityisellä sektorilla helposti törmätään tällaisiin liikesalaisuuskysymyksiin ja muihin, mitkä ei tyypillisesti tietenkään virkamiehiä sinänsä koske. Mutta salassapitovelvoitteet on sitten vähän asia erikseen. Musta se on vähän hassu ajatus se, että sä oot virkamies ja on joku hallitus voimassa [ja] että sä et saisi tavallaan esittää mielipiteitä siitä, että miten asioita esimerkiksi sun erikoisalalla, juuri sillä alalla, jossa työskentelet, pitäisi hoitaa

Salla on aivan oikeassa, että Suomessa virkamiehillä on laajempi sananvapaus kuin yksityissektorilla työskentelevillä. Virkamies saa kirjoittaa ja allekirjoittaa adressin esimiehelleen. Harmi, että kysymys ei ollut saako niin tehdä, vaan pitäisikö niin tehdä. Olo on sama kun kysyin tyttöystävältäni viime lauantai-iltana, että käykö hänelle jos lähden kaverin kanssa baariin. Hän vastasi, että kyllä minä saan mennä. Ei kukaan minua estä.

Salla tekee ihan oikean jatkopäätelmän. Jos virkamies ei saa ilmaista itseään, hänellä ei saa olla mielipidettä. Kuuntelijana tiedän, että virkamiehen pitäisi pystyä kertomaan oma mielipiteensä, joten hänen pitäisi kirjoittaa kirje Elinalle. Minun taas pitäisi pystyä viettämään aikaa kavereiden kanssa, joten minun pitää lähteä baariin. Selitys ei tyttöystävälleni kelpaa. Alkuasetelma on väärä. Virkamiehellä voi olla mielipide, mutta pitääkö hänen käyttää virkamiesasemaansa edistääkseen poliittisia tavoitteitaan. Minä saan mennä baariin, mutta minun pitäisi viettää lauantai-ilta tyttöystäväni kanssa. Salla huijasi minua kakkoskikallaan ajattelemaan, että on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: joko virkamiehellä ei saa olla omia mielipiteitä tai sitten hänen pitää käyttää kaikki keinot mitkä hyvänsä edistääkseen tavoitteitaan.

Onneksi Anna-Keski-Heikkilä tajuaa, että mielipide ei ole sama asia kuin aktivismi. 

[00:13:54] Anna Keski-Heikkilä:

Mutta oletteko te sitä mieltä, että tällainen iso kirje, iso masinoitu kirje, on sama asia kuin lausunto?

Salla Vuorikoski:

Mä ehkä ajattelen siis silleen, että on toinen asia se, että onko tämmöinen kirje järkevä tai fiksu tapa toimia tai saavutetaanko sillä jotain semmoista, mitä halutaan saavuttaa. En tiedä tässä tapauksessa sitten ehkä toinen kysymys on se, että onko tällainen ok ja rikkooko hän jotain lojaalisuutta tai lojaliteettivelvoitetta? Esimerkiksi Jani Mäkelä sanoi tästä kirjeestä, että ”virkamiehet asettavat itsensä erikoiseen asemaan. Heidän täytyy tietenkin virantoimituksessa totella työnjohdollisia määräyksiä ja valtion linjaa. Nyt he avoimesti ilmoittavat olevansa niistä eri mieltä. Kannattaisiko lähteä kassan kautta saman tien vai vasta myöhemmin?” Musta tää on hyvä, että ei muuta kun heti vaan pää pölkylle ja ulos.

Minusta on hyvä, että Salla ymmärtää jakaa kysymyksen pieniin pureskeltaviin paloihin. Vielä parempi olisi, jos hän vastaisi kysymyksiinsä. Kysymykseen vastaaminen toisella kysymyksellä ei ole varsinaisesti kikkailua. Tätä tyttöystäväni ei millään tunnu ymmärtävän. Olin eteisessä kun tyttöystäväni sai minut kiinni. Hän kysyi, että olenko oikeasti lähdössä. Vastasin, että on toinen asia kysyä onko salaa ulos hiipiminen fiksua, mutta täysin eri kysymys on rikonko jonkinnäköistä “lojaalivelvoitetta.” Hauskinta oli, että hän itse vastasi kikalla. Nimittäin hän kysyi etten vain tapaisi ex-tyttöystävääni baarissa. Ha haa! Kysymykseen ei voi vastata toisella kysymyksellä.

[00:18:52] Anna Keski-Heikkilä:

Ja siitä että olisiko hyväkin että virkamiehet on niinku tuollaisia aktiivisia. Jos palataan siis virkamiehiin. Että, he herättää keskustelua ja on asiantuntijoina aktiivisia ottamaan myös poliittisesti kantaa. Toisaalta siis halutaanko me, että virkamiehet jotka valitaan kuitenkin työsuhteisiin ja on niitä ketkä ohjaa sitä politiikkaa enemmän kuin-

Salla Vuorikoski:

Mutta se kysymys onkin varmaan vähän siitä, että mistä alkaa politiikka? Nää kirjeen allekirjoittajat ajattelee, että he sanoo, tässä tarkka sitaatti, ‘Suomi ei voi unohtaa omaa vuosien ajan toistamaansa vaatimusta sääntöpohjaisen järjestelmän kunnioittamisesta. Tämä olisi suoraan oman etumme vastaista.’ Onko tämmöisen lausunnon esittäminen politiikkaa vai onko se tämmöisten asioiden kautta oman näkemyksen esiin tuomista. En tiedä, että missä se raja menee. Tietysti jos ajattelee vaikka sitä Pasi Tuomisen keissiä silloin Haaviston aikana. Ehkä se oli ihan hyvä, että hän tavallaan siinä mielessä nousi ministeriä vastaan. Pakotti sen asian poliittiseen päätöksentekoon. Hallituksen piti, Sanna Marinin, tuoreeltaan piti tulla tekemään se päätös silloin siitä, että pyritään kotiuttamaan ne perheet. Oliko se huono? Vai olisiko hänen pitänyt vaan niinku. [Salla lopettaa puheenvuoron]

Lopulta Salla turvautuu vanhaan “mitä onkaan politiikka” kikkaan. Rivien väliin Salla on piilottanut aiemman kikan: jos Anna ei pysty tarkalleen osoittamaan politiikan alkua ja loppua, ei kirjeen allekirjoittajia voida tuomita. On taas vain kaksi vaihtoehtoa: joko politiikan raja on selkeä ja sen perustein kirjeen kirjoittajat voidaan podcastissa tuomita tai raja ei ole selkeä ja tuomio estäisi virkamiehiä esittämästä omia mielipiteitään. Joko pettämisen ja kaveri tapailun välillä on selkeä raja ja en voi lähteä tai raja on liian epämääräinen ja kaikki on sallittua. Onneksi tätä tyttöystäväni ei tiennyt. Minun harmiksi hän kyllä tiesi rajan, jossa reisiluun laskimo yhdistyy yhteiseen suolilaskimoon. 

Kuulen kuinka Anna tajuaa keskustelun alussa, että jotain on väärin. Hän vielä painottaa kysymyksessään masinoidun kirjeen ja mielipiteen tuomisen eroa. Keskustelun vuoksi ero on yllättävän helppo piirtää. Anna olisi voinut piirtää sen virka-aikaiseen ja vapaa-aikaiseen aktivismiin. Salla olisi varmasti löytänyt erikoistapauksia, mutta sekin keskustelu olisi ollut paljon tuottavampaa. Silloin Salla ja Anna olisivat joka puheenvuoro päässet lähemmäksi yhteistä etiikan sääntöä, joka vastaisi kysymykseen pitäisikö virkamiehen käyttää virkaansa poliittiseen aktivismiin. Koska kikan temppu on vain huiputtaa yleisöä ja sammuttaa keskustelu, ei show etene mihinkään.

Harmaan alueen kikkailu ei Sallalle riittänyt. Kaiken kukkuraksi hän poimii kaksi täysin merkityksetöntä esimerkkiä. Hän huomauttaa, että virkamiesten tulisi pystyä varoittamaan poliittisen päätöksen haittavaikutuksista Suomelle. Näinhän kirjeen kirjoittajat ja entinen konsulipäälikkö Pasi Tuominen vain tekivät. Ensinnäkin Pasi Tuominen ei itse halunnut tehdä päätöstä Al-Hol lasten kotiin tuomisesta, vaan vaati valtioneuvostoa päättämään. Hän ei nimenomaan halunnut osallistua politiikkaan. Juuri kuten perinne kehottaa. Toiseksi Suomen tulitaukoäänestyksessä valtioneuvosto oli jo päättänyt linjansa. Kirjoittajien mukaan vetoomuksen tehtävä oli kääntää Suomen kelkka eikä varoittaa mahdollisista haittavaikutuksista. Kun Sallaa hitusen verran tökitään vastaamaan, avaa hän sarjatulen ja hukuttaa keskustelun kikkoihin.

Kikka on osuva termi, koska sen toimivuus perustuu vastapuolen huomioon. Maradonalta saa pallon pois, jos puolustaja tajuaa kikan tarpeeksi ajoissa. Yhtälailla väittelijän on huomattava viisastelu ajoissa. Kikan huomaa helposti, jos pitää kirjaa mitä kummankin osapuolen on todistettava. Silloin on aina askeleen edellä ja on helppo huomata kun vastapuoli kääntyy väärälle raiteelle. On myös yhtä tärkeää huomata oma kikkailu.

Nimittäin kaikki kikkailevat. Harva tekee sitä tahallaan. Emme kikkaile koska voimme, kikkailemme koska siitä palkitaan sataviisikymmentä pistettä. Siepistä saa edelleen naurettavan paljon pisteitä. Siihen en voi vaikuttaa, mutta voin olla antamatta viisastelijalle pisteitä. Silloin kikkailu loppuu.

Viittet:

[1] Harry Potter Fandom. (2023, Tammikuu 15). Quidditch. Harry Potter Wiki. https://harrypotter.fandom.com/wiki/Quidditch

[2] Vuorikoski Salla, Junkkari Marko & Keski-Heikkilä Anna. (2024 Tammikuu 11). Gaza-kirje, Anna-Maija Henrikksonin virhe, Tiktokin synnit. [Audio podcast jakso]. Uutisraportti Podcast. Helsingin Sanomat. 11.1.2024: Gaza-kirje, Anna-Maja Henrikssonin virhe, Tiktokin synnit – Uutisraportti podcast | Podcast on Spotify

[3] Paukkeri Marica & Toivonen Terhi. (2023 Lokakuu 28). Suomi äänesti YK:ssa tyhjää Gazaan tulitaukoa vaativassa päätöslauselmassa – Orpon mukaan linja on johdonmukainen. Yle. Suomi äänesti YK:ssa tyhjää Gazaan tulitaukoa vaativassa päätöslauselmassa – Orpon mukaan linja on johdonmukainen | Kotimaa | Yle

[4] Ristamäki Juha & Liski Jarno. (2024, Tammikuu 10) Tässä kohuttu kapina kirje sanasta sanaan. Iltalehti. Tässä on kohuttu kapinakirje sanasta sanaan (iltalehti.fi)

[5] Karvala Kreeta. (2024 Tammikuu 10). Nyt puhuu ulkoministeriöstä kapinakirjeen saanut Elina Valtonen: “Vakava syytös, ei pidä paikkansa.” Iltalehti. Nyt puhuu ulkoministeriöstä kapinakirjeen saanut Elina Valtonen: ”Vakava syytös, ei pidä paikkaansa” (iltalehti.fi)