LĂ€nkkĂ€rit ja kung fu -tarinat ovat pitkÀÀn kiehtoneet minua ja muokanneet etiikkaani sekĂ€ siten myös politiikkaani. EnsimmĂ€isen kerran tĂ€mĂ€ tapahtui, kun nĂ€in Sergio Leone spagettiwestern-elokuvat. NiissĂ€ nimettömĂ€nĂ€ kulkeva mies ratsastaa lĂ€pi kartoittamattoman lĂ€nnen pysĂ€htyen antamaan rosvoille kyytiĂ€ ja nukkumaan neitojen viereen. Kuitenkin aina aamun koittaessa hĂ€n joutuu jĂ€lleen lĂ€htemÀÀn, sillĂ€ pysyĂ€kseen vapaana hĂ€n ei voi jÀÀdĂ€ paikalleen. Sergio ei antanut hĂ€nelle nimeĂ€, koska kukaan ei oppinut tuntemaan hĂ€ntĂ€. TĂ€mĂ€ mies on kesyttĂ€nyt luonnon, ja hevosellaan hĂ€n ratsastaa minne tahansa hĂ€nen sisimpĂ€nsĂ€ ohjaa. HĂ€n voi kartoittaa lĂ€nttĂ€, mutta ei rakentaa sitĂ€.Â
Myöhemmin Jackie Chan esitteli minulle Shaolin-munkin. Vuoren huipulle munkki on rakentanut temppelin, ja kÀveltyÀÀn sen rappuset alas antavat kylÀlÀiset vuoren juurella hÀnelle riisiÀ. Munkki on luonut paikan, jossa voi elÀÀ rauhassa. Se ei ole kaupunki, vaan kylÀ, osa luontoa. HÀn joutuu kÀvelemÀÀn, koska hÀn ei ole ottanut hevosta luonnolta. Sen takia kÀÀrmeet jÀttÀvÀt hÀnet rauhaan. Kun rosvot ja barbaarit yrittÀvÀt rikkoa luonnon harmonian, on munkin tehtÀvÀ palauttaa se ennalleen. HÀn ei voi koskaan toimia ensimmÀisenÀ, hÀn voi vain reagoida. Munkki on antanut tahtonsa pois saadakseen rauhan.
Aiemmin lÀnkkÀreitÀ katsellessani olisin sanonut, ettÀ ihminen on sama kuin hÀnen tahtonsa, jonka luovuttaminen tarkoittaa kuolemaa. En tajunnutkaan kuinka oikeassa olin. Se tahto on se osa sisimmÀssÀ, joka haluaa kesyttÀÀ ympÀristönsÀ. Se, joka haluaa mÀÀrÀtÀ milloin kÀÀrme hÀntÀ puraisee ja milloin ei. Ei hÀn voi komentaa luontoa, joten hÀn joko tappaa sen lÀhettilÀÀt tai ratsastaa heitÀ pakoon. Se on elÀmÀn julistus.
Nimetön mies vielÀ elÀÀ minussa, mutta hÀn vetÀÀ viimeistÀ henkeÀÀn. HÀn mÀÀrÀÀ minua valehtelemaan kun maailma ei ollutkaan niin kuin sen piti olla. Kun karma heittÀÀ kermapiirakan naamaani, Nimetön mies vannoo etten sitÀ ansainnut. Aina kun eksyn hÀn suuttuu minulle. MeidÀnhÀn piti olla jo kunnian ÀÀrellÀ. HÀn vannoo, ettÀ pystymme siirtÀmÀÀn hurrikaanin. Ja minÀ uskon hÀntÀ.
Jossain vaiheessa Munkki saapui NimettömÀn miehen vierelle. HÀn kehottaa minua lopettamaan joessa rÀpiköimisen ja kellua veden pÀÀllÀ. Saadakseni mielen tyyneyden on egoni kuoltava. On pÀÀstettÀvÀ irti hurrikaanista, hyvÀksyttÀvÀ sen olemassaolo ja lopulta sillekin on annettava anteeksi. Ne sanat saavat kylmÀn hien valumaan NimettömÀn miehen niskaan. ViimeisenÀ yrityksenÀ hÀn kertoo, ettÀ hÀnen kuoltuaan ei vapautta voi enÀÀ koskaan saada takaisin. Silloin ei sortoa voi nÀhdÀ.
HÀn viittaa saarnaan, jonka mustan nationalismin johtajan Malcolm X:n piti kotiorjista. [1] Malcolm X haukkui kotiorjiksi ne mustat, jotka halusivat poistaa rotuerottelun ja kuitenkin sÀilyttÀÀ 60-luvun liberaalin status quon. HÀnen mielestÀÀn Antebellum EtelÀn kotiorjille riitti tyydyttÀvÀt olot, jossa heille kelpasi syödÀ isÀntÀvÀen tÀhteitÀ ja nukkua hikoillen pÀÀtalon ullakolla. He eivÀt nÀhneet itseÀÀn orjina vaan osana talon vÀkeÀ. Kun Nimetön mies kuolee, jÀÀ jÀljelle sokea orja eli munkki.
Ei. Munkki ei ole orja, vaikka hÀn syö yhtÀ huonosti eikÀ voi poistua talostaan. Miksi? Koska munkki ei ole kahlittu ihmiseen vaan johonkin suurempaan. EhkÀ siksi emme enÀÀ ihannoikaan ritareita kuten ennen. Ritari on jalo, rehti ja oikeudenmukainen, kuten munkki. Mutta ritari toimii aatelisen palveluksessa. HÀn on kahlittu ihmiselle. Vaikka aatelinen vÀittÀisikin olevansa yhteydessÀ Jumalaan, ei hÀn voi antaa valaistusta tai rauhaa. Ritari ei voi kieltÀytyÀ herransa komennosta. Munkki taas antaa anteeksi herra iso-herralle, mutta kuitenkin sanoo ei.
Kung fu -elokuvia katsellessani tunnen kuinka pitÀmÀni perusarvot tÀrisevÀt kuin mannerlaatat allani, enkÀ pysty virittÀytymÀÀn uuteen resonanssiin. Syy on siinÀ, ettÀ kuten munkki, pystyn antamaan anteeksi mutta en sanomaan ei. ElÀköön siis Nimetön mies vielÀ hetken kunnes ritari poistuu ja munkki jÀÀ.
âHerra tarvitsi orjan ja hyvĂ€n sellaisen hĂ€n löysi sinusta.â – NĂ€in erĂ€s ystĂ€vĂ€ni vitsaillen sanoi minulle, mikĂ€ sai minut kirjoittamaan ajatuksiani ylös.
Viite:
[1] Malcolm X. (1963, tammikuu 23). The House Negro ja The Field Negro [Puhe]. Michiganin osavaltion yliopisto, East Lansing, Michigan. Haettu osoitteesta [https://ccnmtl.columbia.edu/projects/mmt/mxp/speeches/mxt17.html]